Loviisan ydinvoimala ei saa polttoainetta edelleenkään muualta kuin Venäjältä. Fortum vakuuttaa, että varastoja riittää myös yllätysten varalle.
Loviisan ydinvoimalan reaktorihalli kuvattiin toukokuussa 2010. Kuva: Aino Salmi / AL
Petja Pelli HS
Paljon on Suomessakin päivitelty sitä, kuinka riippuvaiseksi Keski-Eurooppa päästi itsensä Venäjän maakaasusta ja energiapainostuksesta.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Suomi itse on yksi niistä viidestä EU-maasta, joissa on venäläisestä ydinpolttoaineesta täysin riippuvaisia VVER-tyyppisiä ydinreaktoreita.
Muut maat ovat Unkari, Bulgaria, Tšekki ja Slovakia.
Loviisan kaksi neuvostoliittolaisvalmisteista ydinreaktoria tuottaa kymmenen prosenttia Suomessa kulutetusta sähköstä. Niillä ei ole edelleenkään mitään muuta mahdollista polttoainetoimittajaa kuin Rosatomin alainen Tvel. Rosatom on Venäjän valtion ydinvoimayhtiö.
Loviisassa tehdään sähköä Tvelin toimittamilla kuusikulmaisilla polttoainenipuilla.
Sopimus polttoaineen toimittamisesta ulottuu toisessa reaktorissa vuoteen 2027 ja toisessa vuoteen 2030.
Mitä jos Venäjä päättäisi lakata toimittamasta noita kuusikulmaisia nippujaan? Putoaisiko Suomen sähkön tuotannosta kymmenen prosenttia pois?
Loviisan ydinvoimalan omistaa Fortum, valtaosin valtion omistama yhtiö.
Fortumin ydinvoimatuotannosta vastaava johtaja Petra Lundström kertoo, että Venäjä-riskiin havahduttiin toden teolla, kun Venäjä aloitti helmikuussa 2022 täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan.
”Kun sota syttyi, ryhdyimme välittömästi turvaamaan Loviisan polttoainehuoltoa”, Lundström sanoo. Lundströmin mukaan Fortum oli itse aloitteellinen.
”Se oli meiltä selkeä liike, että meidän on tehtävä aivan kaikkemme, että vältetään tilanne, että Loviisalla ei ole polttoainetta.”
Helmikuussa 2022 myös työ- ja elinkeinoministeriö aktivoitui tarkastelemaan Suomen energiantuotannon Venäjä-kytkyjä. HS:n tietojen mukaan ministeriössä alettiin heti tarkastelemaan skenaarioita, joissa kaikki ”letkut pannaan poikki”.
Loviisan ydinvoimalan uuteen käyttölupaan kirjattiin, että Fortumin on tämän vuoden loppuun mennessä toimitettava ministeriölle selvitys, ”miten se jatkossa hoitaa tuoreen polttoaineen hankinnan”. Aiemmissa luvissa ei tällaista kirjausta ollut. Ministeri Mika Lintilä allekirjoitti luvan 16. helmikuuta 2023.
Venäjän välttämistä ei suoraan mainita. Kirjauksen taustalla vaikutti kuitenkin sodan synnyttämä tarve irrottautua venäläisistä polttoaineista, kertoo luvan parissa tuolloin työskennellyt ja sittemmin eläköitynyt teollisuusneuvos Liisa Heikinheimo.
Painetta tuli myös EU:lta.
EU:n energiakomissaari Kadri Simson mainitsi viiden EU-maan Venäjä-riippuvuuden hiljattain HS:n haastattelussa. EU rahoittaa Apis-ohjelmaa, jossa VVER-reaktoreista riippuvaiset EU-maat ja Ukraina yhdessä vauhdittavat vaihtoehtoisten polttoaineen tuottajien löytämistä ja lupien myöntämistä.
Ukrainalle ongelma on luonnollisesti kaikista akuutein.
Ohjelmaa johtaa yhdysvaltalainen ydinpolttoaineen valmistaja Westinghouse, ja mukana on valmistajista myös espanjalainen Enusa.
Fortumin suunnitelma on, että Loviisan polttoaine tuotettaisiin tulevaisuudessa Westinghousen Ruotsin-tehtaalla Västeråsissa.
Lundströmin mukaan yhteistyö on edennyt halutussa aikataulussa ja Venäjä-riskiä on saatu ”minimoitua”.
”Siinä [riskin minimoinnissa] on kaksi komponenttia. Ensinnäkin meillä on polttoainetta varastoissa. Se toimii puskurina. Lisäksi yhteistyö Westinghousen kanssa ja heidän kehitystyönsä on edennyt erittäin hyvin”, Lundström sanoo.
”Tämä riski, että polttoaineen saanti Venäjältä katkeaa, on hallinnassa. Erittäinkin hyvin.”
Lundström kertoo, että nyt meneillään olevan seisokin aikana reaktoriin on asennettu Westinghousen toimittamien elementtien koe-erää, joka ei tosin vielä varsinaista polttoainetta sisällä.
Fortumin tiedotteessa sanotaan, että uuden polttoaineen käyttöönotto on ”monivuotinen viranomaishyväksyntöjä vaativa prosessi”. Hyväksyvä viranomainen on Säteilyturvakeskus Stuk. Prosessissa on viisi päävaihetta suunnittelun laadunhallinnasta vastaanottotarkastukseen.
Haastattelussa Lundström muotoilee, että lännessä valmistettua polttoainetta voisi olla Loviisassa käytössä ”lähivuosina”.
Onko Fortumilla siis Loviisassa polttoainetta varastoituna useamman vuoden tarpeisiin?
”Meillä on monivuotinen varasto, kyllä.”
Jos Venäjä ei toimituksia katkaise, onko teillä aikomus käyttää venäläistä polttoainetta sopimuskauden loppuun eli vuosiin 2027 ja 2030?
”Tämä on hyvä kysymys”, Lundström toteaa.
”Jos toimitukset eivät lakkaa, silloin meillä on kaksi toimittajaa. Siitä tilanteesta ei ole vielä päätöksiä. Tältä osin tilannetta joudutaan jatkuvasti arvioimaan.”
HS kysyi Fortumilta, milloin viimeksi yhtiö on venäläisestä polttoaineesta maksanut ja milloin sitä on viimeksi Loviisaan toimitettu. Fortumista vastattiin, että tiedot eivät ole julkisia. Yhtiö kertoi vain, että polttoainetta toimitetaan ”määrävälein” sopimuksen puitteissa.
Loviisan ydinvoimala heinäkuussa 2023. Reaktorit ovat neuvostoliittolaista teknologiaa. Kuva: Heikki Saukkomaa
Tarkalleen ottaen Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ei syttynyt helmikuussa 2022. Se oli silloin jatkunut jo kahdeksan vuotta.
Helmikuussa 2022 alkoi koko Eurooppaa järkyttänyt täysimittainen hyökkäys, mutta Krimin niemimaan Venäjä valtasi keväällä 2014. Pian Krimille lähettämiensä tunnuksettomien sotilaiden eli ”vihreiden miehien” jälkeen Venäjä masinoi sodan Itä-Ukrainaan ja osallistui siihen myös suoraan.
Loviisalla oli vuosina 2001–2007 geopoliittisia riskejä ajatellen nykyistä parempi tilanne, kun polttoainetta ostettiin venäläisen Tvelin lisäksi länsimaisilta BNFL:ltä ja Westinghouselta. Sen jälkeen niiden sopimusta ei jatkettu, ja Loviisa jatkoi vain venäläisen toimittajan varassa.
Lundströmin mukaan tuohon valintaan vaikutti venäläisen polttoaineen hyvä laatu.
Miksi pohdintaa Venäjä-riskistä ei aloitettu jo silloin, kun Venäjä valtasi Krimin ja aloitti sodan Itä-Ukrainassa?
Lundström viittaa koko Euroopan laajuiseen ilmapiiriin.
”On ollut todella laajasti se käsitys, että Venäjä kehittyy toiseen suuntaan kuin se kehittyi.”
Tähän kuvaan liittyivät myös Fortumin vuonna 2008 päättämät isot investoinnit Venäjälle.
”Ne päätökset tehdään siinä hetkessä, missä ollaan.”
Teknillisen fysiikan professori Peter Lund Aalto-yliopistosta toteaa, että ydinvoima on jäänyt Venäjään liittyvässä energiakeskustelussa kiinnostavalla tavalla paitsioon.
”On katkaistu fossiilisten polttoaineiden tuontia, mutta ydinteknologiassa sitä ei ole tehty. Siihen liittyvät eurooppalaisten yritysten intressit asiassa.”
Mainittujen viiden maan lisäksi myös ydinvoimajätti Ranskalla on oma lehmä ojassa, sillä Ranskan ja Venäjän välinen ydinenergiakauppa on merkittävää.
Vuonna 2022 Ranska toi Venäjältä ydinenergiaan liittyviä tuotteita 359 miljoonalla eurolla. Alan tuonti Venäjältä koko EU:hun täysimittaisen hyökkäyksen aloitusvuonna oli 720 miljoonaa euroa. Se merkitsi viidenneksen kasvua edellisvuodesta.
Summat ovat suuria, mutta kalpenevat kuitenkin niiden summien rinnalla, joilla EU-maat yhä ostavat venäläisiä fossiilisia polttoaineita. Yksinomaan venäläistä nestemäistä maakaasua eli lng:tä ostettiin EU-alueelle tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana yli 5 miljardin euron arvosta, kertoo Euronews.
Lundin mukaan Venäjä on ydinenergiassa globaalisti hyvin merkittävä tekijä teknologian sekä uraanin toimittajana että myös länsimaisten ydinteknologiayritysten omistajana. Siksi kaikkia riippuvuuksia ei ole helppo katkoa. Tämän vahvistaa myös Fortumin Lundström.
”Venäjä on iso toimija tässä polttoaineen koko toimitusketjussa. Uraanintoimittajana, rikastuksessa, konversiossa. Ja tätä kyllä myös muissa länsiydinvoimalaitoksissa on, että on käytetty venäläistä uraania.”
Professori Lund muistuttaa myös moraalisesta ristiriidasta: ydinpolttoaineen osto Venäjältä lihottaa Moskovan sotakassaa. Hänen mielestään kysymystä VVER-reaktoreiden vaihtoehtoisista polttoaineen toimittajista olisi ollut syytä miettiä vakavasti jo aiemmin.
Tässä hän kohdistaisi katseensa Euroopan hallituksiin. Niiltä Lund kaipaisi rohkeutta varautua kriiseihin myös silloin, kun yritysten johto on eri mieltä.
”Aikaisemmin ajateltiin, että yritysten etu on Suomen etu, mutta eihän se näin ole. Se voi olla ihan eri. Tätä käsitystä pitäisi päivittää.”
Fortumin ydinvoimatuotannosta vastaava johtaja Lundström on vakuuttunut, että Suomen ydinvoiman Venäjä-riippuvuus kutistuu hyvin pieneksi sinä päivänä, kun polttoaine Loviisaankin aletaan ostaa lännestä.
Teknologinen riippuvuus on hänen mukaansa paljon pienempää kuin moni kuvittelee.
”Se muu riippuvuus on Loviisan tapauksessa lähes olematonta.”
