Sotaa paenneet ukrainalaiset lapset ja nuoret tarvitsevat henkistä tukea eri puolilla maata. Koulunkäynti ja harrastukset tuovat arkeen rytmiä, mutta ne eivät poista traumaattisia kokemuksia.
16-vuotias ukrainalainen Olha Novozhylova kaipaa henkistä tukea. Hän kokee, että perheen ulkopuolisen aikuisen, esimerkiksi terapeutin kanssa keskusteleminen tekisi hyvää.
– Sellaisen ihmisen kanssa voisin puhua avoimesti asioista, hän sanoo.
Olha muutti äitinsä Olena Novozhylovan ja sisarensa Renatan kanssa Keravalle viime vuoden huhtikuussa Dniprosta, Kiovan eteläpuolelta.
11-vuotias Renata myöntää, että sotaan liittyvät muistot ovat raskaita, mutta ovat tällä hetkellä enemmän taka-alalla. Hän iloitsee Suomeen pääsemisestä ja kokee saaneensa tukea aikuisilta.
– Olen hyvin kiitollinen, että nyt saamme olla näissä hyvissä olosuhteissa. Olen kiitollinen Jumalalle ja suomalaisille kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme saaneet, hän sanoo.
Renatan mielestä asioista on parempi puhua. Häntä helpottaa, jos suomalaiset kysyvät ja juttelevat vaikeistakin asioista hänen kanssaan.
Tuen tarvetta koko maassa
Ukrainalaiset lapset ja nuoret tarvitsevat tukea eri puolilla Suomea. Koulu ja harrastukset tuovat rutiinia, mutta eivät poista vaikeita kokemuksia.
Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskus aloitti huhtikuussa mielenterveydellisen tuen vastaanottokeskuksissa. Tavoitteena on antaa lapsille, nuorille ja perheille mielenterveyttä tukevia palveluita, kriisiapua, yksilö- ja ryhmämuotoista tukea, palveluntarpeen arviointia sekä palveluohjausta.
– Kuntoutuksen oikea-aikaisuus ja jokaisen asiakkaan yksilöllisen tilanteen huomiointi on tärkeää traumaterapeuttista hoitoa suunniteltaessa, sanoo sotatraumatisoituneiden lasten ja nuorten hankkeiden projektipäällikkö Marjo Neste Psykotraumatologian keskuksesta.
Tähän mennessä yli sata eri-ikäistä ukrainalaista on saanut apua erilaisiin tarpeisiin. Heistä suurin osa on lapsia ja äitejä.
Ukrainalaisten lasten tarpeista on tullut joitakin yhteydenottoja myös lapsiasiavaltuutetun toimistoon. Huoli on koskenut lasten kokonaisvaltaista terveydentilaa, ei pelkästään lasten henkistä terveyttä.
– Lapsilla pitää olla oikeus saada riittävästi apua mahdollisten traumojen käsittelyyn erityispalveluiden piirissä, mutta myös peruspalveluissa sekä kaikissa arkisissa yhteisöissä niin päiväkodeissa kuin kouluissa sekä vapaa-ajan yhteisöissä, sanoo ylitarkastaja Katja Mettinen lapsiasiavaltuutetun toimistosta.
Mettinen painottaa, että kuntien ja hyvinvointialueiden tulee kiinnittää palveluissaan huomiota siihen, että traumaosaamista on riittävästi ja huomioida, että tuen tarve voi kestää pitkään.
– Vaikka ihan pienten lasten kanssa ei olisi yhteistä kieltä, kommunikointiin löytyy paljon muitakin keinoja kuin puhe, esimerkiksi kuvakortit. Ihan pienilläkin lapsilla on yhtä lailla oikeus palveluihin ja kokemustensa purkamiseen turvallisten aikuisten kanssa.
Avun tarve yksilöllistä
Masennusta. Painajaisia. Ääniyliherkkyyttä. Luottamuksen puutetta.
Muun muassa tällaisia traumoja sota jättää.
Lasten ja nuorten kokemukset ja valmius käsitellä tapahtunutta on hyvin yksilöllistä.
– Ensimmäisessä aallossa Suomeen tulleet ukrainalaiset eivät ole ehkä joutuneet näkemään yhtä paljon sodan kauheuksia kuin myöhemmin muuttaneet, arvioi opetuksen ja kasvatuksen toimialajohtaja Tiina Larsson Keravan kaupungilta.
Yksikin traumaattinen kokemus voi jättää pitkäaikaiset jäljet. Kaikilla lapsilla ja nuorilla on myös huoli sodan keskelle jääneistä läheisistään.
– Sota ja uutiset Ukrainasta järkyttävät lapsia. Usein perheet ovat jakautuneet. Isät ovat jääneet rintamalle, äidit ja lapset ovat päässeet Suomeen, sanoo toimialajohtaja Larsson.
Usein rintamalla on myös muita läheisiä. Lapset surevat myös lemmikkejään, joita he ovat joutuneet jättämään kotimaahansa.
Sodan pitkittyessä henkisen tuen tarve kasvaa, kun sotaa paenneet eivät voi palata kotimaahansa. Myös läheisten tilanne on saattanut muuttua Ukrainassa.
Lapset ja nuoret saattavat reagoida viiveellä ja uudet asiat kerryttävät kuormaa.
– Pahimmat ulostulot ilmenevät tai ovat vielä ehkä edessäpäin. Tulevaisuudessa pitää huolehtia siitä, että yksilöllistä palvelua on saatavilla, Larsson sanoo.
Keravalla koulu on koordinoinut viranomaisten ja vapaaehtoisten apua lapsille ja nuorille. Myös matalan kynnyksen kohtaamispaikka Polku on auttanut ukrainalaisia.
Mariupolista Keravalle tulleet nuoret ovat kertoneet surullisesta pakomatkastaan. Esimerkiksi samassa saattueessa ollut auto on räjähtänyt ja nuoret ovat joutuneet näkemään muun muassa ruumiinosia.
– Sellainen olisi hirveä asia aikuiselle saati lapselle, sanoo Polun työntekijä, psykoterapeutti Päivi Wilen.
Keravan kaupungilla ei ole korvamerkittyä budjettia ukrainalaisille, mutta erityistukea on myönnetty perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen.
– Jos tarvetta ilmenee esimerkiksi erityisluokan perustamiselle, silloin teemme lisäbudjetin ja se perustetaan, sanoo kaupunginjohtaja Kirsi Rontu.
Keravalaiset tukevat harrastuksissa
Keravalla ukrainalaisille on pyritty järjestämään harrastustoimintaa helpottamaan kotoutumista ja tutustumista suomalaisiin. Jokaiselle halukkaalle lapselle on pyritty löytämään harrastus: liikuntaa, musiikkia tai kuvataidetta.
Olha Novozhylova oli viime vuonna piirustuskoulussa, mutta vaativien koulutehtävien vuoksi harrastus on jäänyt.
Tutustuminen ikätovereihin on vaikeaa. Luokkakaverit eivät osaa venäjää, hän ei osaa englantia ja vasta opiskelee suomea.
– Kielimuurin takia on vaikeampi tutustua. Jonkin verran tunnen itseni yksinäiseksi, hän toteaa.
