Ostettaviin palveluihin käytetään jo yli kymmenen miljardia euroa. Rahan käyttöä olisi mahdollista tehostaa, mutta hallitus torjuu professorin ehdotuksen.
Uusista hyvinvointialueista on tullut monelle lääkärille avokätinen asiakas.
Esimerkiksi terveyskeskuslääkäri voi kaksinkertaistaa palkkansa siirtymällä lääkärin virasta tekemään sama työ vuokratyötä tarjoavan yrityksen kautta.
Hyvinvointialueen nousevat palkkakulut ammennetaan lopulta valtion verokirstusta.
Yksityisten yritysten tarjoamiin hoivakoti-, keikkalääkäri- ja moniin muihin palveluihin kuluu vähintään kolmasosa tai jopa kaksi kolmasosaa hyvinvointialueiden kaikista toimintamenoista. Palveluja ostetaan tänä vuonna lähes 12 miljardilla eurolla.
Ostopalveluiden hinnat ovat nousseet tänä vuonna valtiovarainministeriön mukaan noin seitsemän prosenttia eli yleistä hintojen nousua nopeammin. Se vaikuttaa osaltaan siihen, että vasta vuoden alussa toimintansa aloittaneet hyvinvointialueet (HVA) ylittävät alkuperäisen budjetin yli miljardilla eurolla.
Asukasta kohden ostopalveluihin kuluu eniten rahaa Vantaan ja Keravan HVA:lla, 2 800 euroa jokaista alueen asukasta kohden. Pienimmilläänkin eli Varsinais-Suomen HVA:lla summa on 1 500 euroa asukasta kohden.
Laki määrää hyvinvointialueet tuottamaan terveyspalvelut. Jos oma henkilökunta ei riitä, alkavat ostopalvelut tai vuokratyövoima olla ainoita vaihtoehtoja.
Ovatko siis palveluja tarjoavien yritysten asema liian vahva hintaneuvotteluissa hyvinvointialueiden kanssa?
Vanhassa järjestelmässä tilanne oli aiemmin vielä huonompi, sanoo Turun kauppakorkeakoulun terveystaloustieteen professori Mika Kortelainen.
– Kuntapohjaisessa järjestelmässä varsinkin pienemmät kunnat olivat neuvotteluissa aika heikossa asemassa. Luulen, että neuvotteluasema paranee, koska nyt on paljon vähemmän alueita. Varsinkin isommat hyvinvointialueet voivat olla hyvässäkin asemassa hankintaneuvotteluissa.
Valtiovarainministeriön muutosjohtaja Ville-Veikko Ahonen muistuttaa, että sote-alan palkankorotukset tuntuvat myös palveluja tarjoavien yhtiöiden kuluissa.
Hän korostaa, että yhteistyötä yksityisten yritysten kanssa tarvitaan, mutta toiminnan pitäisi olla suunnitelmallista, eikä vuokratyöhön pitäisi joutua turvautumaan liian paljon.
Esimerkiksi henkilökuntapulaa ratkovien keikkalääkärien hinnoittelu on Ahosen mukaan paikoin epätervettä.
Ahonen uskoo, että ostopalveluiden käyttäminen jatkaa kasvamistaan, jotta voidaan tarjota vaadittavat palvelut ja pitää auki ne toimipisteet, jotka jatkossa kuuluvat hyvinvointialueen palveluverkkoon
– Henkilöstöpula on oikeastaan tällä hetkellä vielä suurempi ongelma, kun se taloudellinen tilanne, Ahonen sanoo.
Hyvinvointialueet rouhaisevat valtion budjetista neljänneksen
Valtion ensi vuoden budjetista 28 prosenttia kuluu hyvinvointialueiden rahoitukseen. Summa nousee kaikkiaan lähes 25 miljardiin euroon.
Kasvua on peräti neljä miljardia euroa valtion tämän vuoden budjettiin verrattuna.
Suuren potin kasvamista vielä suuremmaksi selittää se, että vasta perustettujen hyvinvointialueiden rahanmenon arvioiminen etukäteen on ollut kuin ”heittäisi tikkaa silmät kiinni seinään”, kuten Ahonen kuvailee.
Kaikki 21 hyvinvointialuetta tekevät alijäämää. Niiden kulut ovat siis ylittäneet etukäteen budjetoidun.
Hyvinvointialueiden (HVA) omien ennusteiden mukaan budjetit ylitetään kymmenillä tai pahimmillaan yli sadalla miljoonalla eurolla. Yhteenlaskettu alijäämä on selvästi yli miljardi euroa.
Etelä-Savon HVA:lla budjetin ylitys tarkoittaa lähes 480 euroa jokaista alueen asukasta kohden.
Luvut perustuvan HVA:n Valtiokonttorille esittämiin tämän vuoden tilinpäätösennusteisiin. Arviot muuttuvat vielä vuoden mittaan.
Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistämisestä rahoittajan eli valtion näkökulmasta vastaava Ahonen toivoo kärsivällisyyttä.
– Hyvinvointialueet ovat olleet käynnissä vasta yhdeksän kuukautta. Niiden talouteen liittyy epävarmuutta, mutta sumuisuus tulee tulevina vuosina hälvenemään.
”Ei kannata säästää”
Professori Kortelainen on varoittanut kaikkien sote-valmisteluvuosien ajan siitä, että pelkästään valtion rahoitukseen perustuvassa järjestelmässä maksajan eli valtion on vaikea havaita, onko resurssit käytetty tarkoituksenmukaisesti.
– Tällaisessa rahoitusjärjestelmässä, joka pohjautuu valtionrahoituksen, on kannustin käyttää kaikki rahoitus, mikä valtiolta tulee. Ei kannata säästää, vaan ennemmin pyrkiä saamaan lisärahoitusta valtiolta.
Kortelainen tarjoaa ratkaisuksi hyvinvointialueiden velvoitetta hankkia rahoituksesta osa, ehkä pienikin, itse maakuntaverona.
Jo pari vuotta sitten hän kirjoitti, että oma verotusoikeus kannustaisi hyvinvointialueita ennaltaehkäisemään sairastavuutta, koska ”hyvinvointialue joutuisi itse kattamaan osan sairastavuuden kasvun kustannuksista tai hyötyisi sairastavuuden vähenemisestä”.
Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmassa Kortelaisen idea tyrmätään ytimekkäästi yhdellä lauseella: ”Hallitus ei valmistele maakuntaveron käyttöönottoa”.
Valtiovarainministeriön Ahoseltakaan ei löydy tukea uudelle verolle. Hänen mukaansa kannustetta on jo riittävästi. Esimerkiksi se, että alijäämät on katettava kolmessa vuodessa tai muuten alue saattaa joutua valtion holhouksen eli niin sanottuun arviointimenettelyyn.
Budjetit kasvavat ja 30 miljardia lähestyy
Valtio kasvattaa hyvinvointialueiden rahoitusta ensi vuonna neljä miljardia euroa, mutta rahoituksen kasvu ei pääty siihen.
Hyvinvointialueiden rahoituksessa huomioidaan palvelutarpeen kasvu, hintojen ja palkkojen nousu sekä tehtävien lisääntyminen tai vähentyminen.
– Tällä hetkellä hyvä nyrkkisääntö on se, että sen hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa vuosittain hieman yli miljardilla eurolla, Ahonen kiteyttää.
Hyvinvointialueilta odotetusta kulujen kasvun jarruttamisesta odotetaan tuloksia aikaisintaan ensi vuonna.
Uudet järjestelmät eivät tuota säästöjä hetkessä ja samalla väestö vanhenee. Ahonen arvioi, että vuosikymmenen loppuun mennessä valtio rahoittaa hyvinvointialueita noin 30 miljardilla eurolla.
