Kaupunki|Terveydenhuollon kriisi
Vuosia sydän- ja keuhkokeskusta johtanut Markku S. Nieminen laskee, että yhdistämällä teho-osastoja ei säästettäisi mitään.
Sydänlääkäri Markku S. Nieminen vuonna 2018, kun hän täytti 70 vuotta. Kuva: Anna Matilda Valli / HS
Maija Aalto HS
”Husin suunnitelma siirtää sydänsairauksiin erikoistunut teho-osasto osaksi yleistä teho-osastoa ei säästä mitään. Kyseessä on valtapolitiikka Husin sisällä”, sanoo Markku S. Nieminen.
Nieminen on kardiologian emeritusprofessori ja tehnyt Husissa 40-vuotisen uran. Ennen eläköitymistään hän perusti Husin Sydän- ja keuhkokeskuksen ja oli vuosia sen toimialajohtaja.
HS kertoi pari viikkoa sitten Husin suunnitelmista luopua erillisestä sydäntehosta. Tämä vähentäisi Meilahden tehohoitopaikkoja kokonaisuudessaan, mutta sydänkirurgiassa ja sydänteholla ollaan huolissaan varsinkin erityisosaamisen rapautumisesta ja hoitajien lähdöstä muualle.
Kuvio liittyy myös Husin tuleviin säästötavoitteisiin, mutta Husin toimitusjohtaja Matti Bergendahl vakuutti, että päätöstä ei tehdä eurot vaan potilasturvallisuus edellä. Asiasta tehdään parhaillaan tarkempaa selvitystä.
Nieminen haluaa puhua aiheesta julkisesti kahdesta syystä. Hänestä enemmän kuin rahasta on kyse Husin sisäisistä ongelmista.
”On sydänpotilaan etu, että hänen hoidostaan tekevät läpi koko hoitoketjun päätöksiä sydänsairauksiin erikoistuneet asiantuntijat. Toiseksi erikoiskoulutuksen saaneita sydänhoitajia pitää arvostaa ja kuunnella.”
Nieminen katsoo, että teho-osastoille ehdotetun muutoksen taustalla on 90-luvulta asti Husin sisällä vellonut pyrkimys yhdistää teho-osastoja eräänlaiseksi yleistehoksi.
”Se on todella vanhanaikainen ajatus”, emeritusprofessori sanoo.
Taistelu vallasta käydään siis tällaista yleistehoa kannattavien ja sitä vastustavien välillä.
Maailmalla parhaissa yliopistosairaaloissa sydänpotilaiden hoitoketju ja vaativille sydänpotilaille tarkoitettu teho-osasto ovat tyypillisesti yhtenäinen kokonaisuus, jossa kaikki on tähän erikoistuneiden ammattilaisten käsissä ja eri toiminnot fyysisesti lähellä toisiaan, emeritusprofessori kertoo.
Hoitoketjun alku voi esimerkiksi vaativaa sydänleikkausta tarvitsevan potilaan kohdalla olla tällainen: ambulanssi - valvontaosasto - leikkaussali - sydänpotilaisiin erikoistunut teho-osasto. Sydänteholla hoidetaan esimerkiksi sydänsiirtopotilaita, vaikeaa vajaatoimintaa sairastavia apupumppuineen ja vaikeita rytmihäiriöpotilaita.
”Erikoistuneen teho-osaston hoitotulokset ovat parempia kuin yleistehojen”, Nieminen sanoo.
Hän arvelee myös, että mitään säästöjä siirrosta olisi turha odottaa.
”Aina kun ylitetään jokin hallinnollinen raja, syntyy lisää kustannuksia ja viiveitä.”
Nieminen pelkää myös, että sydän- ja keuhkosairauksien kohdalla toistuisi sama kehitys, mitä jo nähtiin, kun uusi Siltasairaala avattiin.
Kun esimerkiksi Töölön tapaturma-asema yhdistettiin osaksi Meilahden laajaa päivystystä ja useiden erikoisalojen teho-osastot liitettiin samaan yksikköön, seurasi laajaa tyytymättömyyttä ja irtisanoutumisia.
Leikkausjonot kasvoivat esimerkiksi ortopediassa ja neurokirurgiassa.
Sydänkirurgiassakin on jo nykyisin liian pitkiä leikkausjonoja, joita selittää henkilöstöpula leikkaussaleissa.
”Erityisen vaativan hoidon aloilla on tärkeää, että työyhteisö on hyvin toimiva, työntekijät tuntevat toisensa, luottavat toistensa osaamiseen ja voivat keskenään sopia työvuorojen sopeutuksesta”, Nieminen tiivistää.
