Asunto ensin -toimintamallin tarkoitus on antaa vaikeasti asutettaville koti, jossa apu ja tuki ovat lähellä. Etelä-Karjalassa malli on käytössä ensi kertaa, mutta tilojen etsiminen on tuottanut vaikeuksia.
Etelä-Karjalan hyvinvointialue haluaa koota päihderiippuvaiset ja muut vakavien elämänhallintaongelmien kanssa kamppailevat asumaan saman katon alle.
Hyvinvointialue pilotoi parhaillaan asunto ensin -toimintamallia Papinraitin tukiasunnoissa Lappeenrannassa. Papinraitilla asuu parisenkymmentä ihmistä, joilla on pitkäaikaisia, vakavia päihdeongelmia ja haasteita elämänhallinnassa.
Toimintamallin ajatuksena on, että oma koti antaa parhaan lähtökohdan elämän kuntoon saamiselle. Tarkoituksena on koota tukea ja apua tarvitsevat ihmiset asumaan samaan paikkaan, jotta heitä kaikkia olisi helpompi auttaa. Uudessa asuinpaikassa asukkaita ei velvoiteta päihteettömyyteen.
Syyskuusta alkaen hyvinvointialueen työntekijät ovat käyneet Papinraitilla arkisin joka päivä. Aiemmin hyvinvointialueen työntekijät kävivät tapaamassa asukkaita vain pari kertaa viikossa.
– Uudistus vaikuttaa hyvältä ja tuntuu tosissaan hyvältä. Tuntuu siltä, että meistä välitetään vähän enemmän. Kynnys kertoa työntekijöille ongelmista on madaltunut, kertoo Papinraitilla asuva 33-vuotias Anders.
Juttuun haastatellut Papinraitin asukkaat esiintyvät jutussa muutetuilla nimillä asian arkaluonteisuuden vuoksi.
Toimiva malli tuo varmuutta asumiseen
Etelä-Karjalan hyvinvointialue kokeilee ensi kertaa asunto ensin -toimintamallia, mutta muualla Suomessa sitä on käytetty jo vuodesta 2008.
Asunnottomuuden erityisasiantuntija Peter Fredriksson on ollut alusta lähtien mukana asunto ensin -hankkeissa.
– Suomessa hanketta on toteutettu pääkaupunkiseudulta aina Ouluun asti. Tulokset ovat olleet erinomaisia. Keskeistä on se, että asumisen jatkuvuus on pystytty turvaamaan 80–90-prosenttisesti, kertoo Fredriksson.
40-vuotias Oona on asunut kodittomana teltassa ja tietää, kuinka vaikeaa kodin löytyminen on.
– Päihteet jättävät syvät arvet henkisesti, mutta myös ulkonäköön. Lisäksi kun luottotiedot ovat menneet, asunnon löytyminen on vaikeaa. Se vaatii apua yhteiskunnalta ja omaa aktiivisuutta, kertoo Papinraitilla asuva Oona.
Kova työ on tuottanut Oonalla tulosta. Hän on tehnyt vastikään vuokrasopimuksen ja odottaa innolla omaan kotiin sekä korvaushoitoon pääsyä.
Naapurusto pelkää rauhattomuutta
Hyvinvointialue etsii parhaillaan tarpeeksi suuria tiloja asunto ensin -toiminnalle. Tarve olisi talolle, jossa olisi noin 40 asuntoa. Tarkoitus on, että uusissa tiloissa työntekijät olisivat paikalla ympärivuorokautisesti.
– Toivomme, että tila olisi hyväkuntoinen ja sijaitsisi hyvällä paikalla. Lähellä tulisi olla aikuissosiaalityön palvelut, korvaushoidon lääkkeenjako, päihdepalvelut ja mielenterveyspäivystys, listaa Etelä-Karjalan hyvinvointialueen asumispalvelun esihenkilö Tiina Luukkonen.
Tänä syksynä alkanut hanke on törmännyt kuitenkin ikävään ilmiöön – elämänhallintaongelmista ja päihderiippuvuudesta kärsiviä ei haluta omaan naapurustoon. Heidän pelätään tuovan alueelle esimerkiksi rikollisuutta tai yleistä rauhattomuutta. Siksi sopivaa taloa ei meinaa löytyä. Vastaavaa not in my backyard (ei minun takapihalleni) -ilmiötä on havaittu Suomessa muuallakin.
– Asuminen ei usein onnistu heti ilman lieveilmiöitä ihmisiltä, jotka tulevat suoraan kadulta omaan kotiin. He tarvitsevat tukea alkuun. Olemme kuitenkin huomanneet, että ympäristö on rauhoittunut viimeistään kahden vuoden jälkeen. Osassa paikoista nopeamminkin, asunnottomuuden erityisasiantuntija Peter Fredriksson kertoo.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 1. lokakuuta klo 23.00 asti.
