Presidentiksi pyrkivä Aaltola arvioi maaliskuussa 2014, että Suomen Nato-jäsenyys edellyttäisi yhteisymmärrystä Venäjän kanssa.
Mika Aaltola sanoo korostaneensa aina, että Suomen pitää hakeutua läntisimpään mahdolliseen positioon. Kuva: Seppo Kärki / IS
Olli Waris, Jyri Huttunen
Valitsijayhdistyksen ehdokkaana presidentiksi pyrkivä Mika Aaltola arvioi maaliskuun 2014 alussa Turun Sanomille, ettei Suomi voisi liittyä Natoon ilman jonkinlaista yhteisymmärrystä Venäjän kanssa.
Arviota voi pitää yllättävänä, sillä Venäjän kielteinen kanta Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan on ollut hyvin tiedossa. Esimerkiksi kesäkuussa 2012 Venäjän asevoimien silloinen komentaja Nikolai Makarov varoitti Suomea liittymästä Natoon.
Aaltolan lausunnon aikaan Venäjä oli jo miehittämässä Krimin niemimaata. Vladimir Putinin kolmas presidenttikausi alkoi vuonna 2012, ja samana vuonna astui voimaan muun muassa laki ”ulkomaisista agenteista”.
Aaltola sanoo IS:lle, että kyseessä oli ”poutasään malli”, jossa Suomi tarvitsisi jonkinlaisen vihreän valon Venäjältä.
Vallitsiko tuolloin maaliskuussa 2014 vielä poutasää?
– Silloin poutasää oli jo loppunut, vaikeaa olisi ollut päästä Natoon. (Donald) Trump valittiin 2016, ja Trumpin neuvonantajat sanoivat, ettei Suomen kannata nyt lähettää hakemusta. Venäjän hyväksynnän saaminen olisi ollut tavattoman vaikeata noissa olosuhteissa.
Miksi pidit esillä poutasään mallia vielä 2014?
– Siinä totean kaksi reittiä, mitkä Natoon pääsylle oli, eli vanhempi malli, jossa Euroopan liennytys on edennyt siihen pisteeseen, että on vähän irrelevanttia, mihin blokkiin kuulutaan. Toinen vaihtoehto oli se, että jos tilanne Euroopassa menee sotaisammaksi, jos Ukrainan konflikti laajenee, Suomi joutuu tekemään hätäliittymisen (Natoon). Se malli loppujen lopuksi toimi, ja luulen, että olen ainoita, jotka toivat tuon vaihtoehdon esiin 2014.
Aaltola ei tosin pitänyt maaliskuussa 2014 Natoon hädän hetkellä liittymistä todennäköisenä skenaariona, vaan toi sen esiin yhtenä vaihtoehtona.
Ennen presidentinvaaleja Aaltola on kommentoinut ulkopolitiikkaa asiantuntijan ja tutkijan roolissa.
Vielä aatonaattona 2021, kaksi kuukautta ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, Aaltola arvioi Helsingin Sanomille, ettei Suomi ole liittymässä Natoon.
Eikö ulkopolitiikan asiantuntijan olisi pitänyt jo tuolloin nähdä, mihin suuntaan tuuli on kuljettamassa?
– Hyvä kysymys. Kun annoin aatonaattona Hesarille haastattelun, jossa totesin, että sota on hyvin varteenotettava mahdollisuus, sain satikutia, että olen pilannut ihmisiltä joulurauhan. Siihen, mitä Suomi ja Ruotsi tekevät, kun Euroopassa syttyy sota, niin suositus oli Pohjolan linnake, joka on käsite, joka saattaa olla alun perin minun (presidentti Sauli Niinistö on puhunut pohjoisesta turvalinnoituksesta). Pohdin, onko Suomen ratkaisu Pohjolan linnake vai Nato. Selkeästi näin, että turvallisuuspoliittinen tilanne vaatii melko nopeita liikahduksia.
Helmikuun lopulla 2022, neljä päivää Venäjän hyökkäyksen jälkeen, Aaltola arvioi Ylellä, että Suomen Nato-jäsenyys voidaan nähdä mielekkääksi skenaarioksi, mutta Nato-jäsenyyden myötä Venäjä asetettaisiin ”aikamoiseen pinteeseen” ja sellaisen haasteen alle, jossa se ei ehkä taipuisi Suomea koskevista etupiirihaaveistaan.
Eikö tässä lähdetty Venäjän tarpeista, eikä Suomen tarpeista?
– Se viittaa siihen, että paine luodaan Venäjälle ja nythän se on luotu. Sanoin moneen kertaan, että Nato-jäsenyys on yksi keskeinen lännen vastatoimi, enkä nähnyt sitä pahana vaan hyvänä asiana, että Venäjää muistutetaan siitä, että se menettänyt huomattavasti. Venäjän etupiirihaaveet eivät tule Nato-jäsenyyden kautta vähenemään, mutta se tuottaa Suomelle pelotetta.
Mika Aaltolan mukaan hetken oli voimassa ajatus mallista, jossa Suomi, Ruotsi ja mahdollisesti Norja olisivat saaneet turvatakuut Yhdysvalloilta ja Iso-Britannialta, mutta malli osoittautui mahdottomaksi, koska Yhdysvalloilla on yksi ratkaisu Euroopalle, Nato. Kuva Anthony Blinkenin Suomen-vierailulta. Kuva: Seppo Kärki / IS
”
Minutkin leimattiin Nato-haukaksi ja Ulkopoliittinen instituutti Naton haarakonttoriksi.
Viime aikoina Aaltola on kritisoinut rajusti Fennovoiman ydinvoimahanketta ja on pitänyt sitä karmivana esimerkkinä Suomen Venäjä-politiikan riippuvuuksista.
Lokakuussa 2014 Aaltola lähestyi Suomen Kuvalehden kolumnissaan Fennovoima-hanketta strategisen hämärryttämisen käsitteen kautta.
Aaltola tulkitsi kolumnissa myös Suomen silloista varauksellisuutta Venäjä-pakotteiden suhteen strategisen hämärtämisen näkökulmasta.
– Samalla kun Suomi tukee sanktioita, se on onnistunut luomaan kuvan, että se voi vastustaa niitä – ehkä jopa yksin. Tämän voi nähdä strategisena taitavuutena, Aaltola kirjoitti.
Etkö vielä tuolloin halunnut tai uskaltanut voimakkaasti kritisoida Fennovoima-hanketta?
– Se on yhtäältä ja toisaalta. Tuossa tuon esiin sen, miten homma Suomessa myytiin ja mitä se kertoo meistä, että me hämärrytetään. Sain kritiikkiä siitä sanasta. Myöhemmin käytän sanaa suhmurointi. Hämäryys viittaa siihen, että kyllä selkeys taitaisi olla parempi vaihtoehto. Kun hanke oli jo käsittelyssä, kritisoin sitä, en nähnyt siinä tolkun hiventäkään.
Aaltola huomauttaa kirjoittaneensa samassa kolumnissa, että ”myös selkeys on ulkopoliittisesti toimiva strategia”. Aaltola kirjoitti myös, että liian tiivis taloussuhde kasvattaa Suomen talouden Venäjä-riskiä.
Haastattelun jälkeen Aaltola lähettää useita linkkejä korostaakseen sitä, että hän on suhtautunut kriittisesti niin sanottuun toivon politiikkaan.
Esimerkiksi toukokuussa 2015 Aaltola kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että Venäjän toiveisiin on mahdoton vastata tavalla, jossa kykenisimme tyydyttämään sekä Venäjää, länttä että omia turvallisuustarpeitamme.
Helmikuussa 2015 Aaltola kirjoitti SK:n kolumnissaan, että Venäjän tasapainottamiseksi tarvitaan vastapainoa lännen tärkeimmistä voimakeskuksista ja erityisesti Yhdysvalloista. Aaltola katsoi, että Suomen Nato-option lunastaminen kannattaa sitoa Venäjän käyttäytymiseen.
Aaltola mainitsee, että hänen vastuullaan on ollut Ulkopoliittisen instituutin strategian mukaisesti antaa politiikkasuosituksia, mutta kertoo ymmärtäneensä, ettei sellaisia neuvoja kannata antaa, jotka olisivat mahdottomia toteuttaa.
Aaltolan mukaan vallinneessa ilmapiirissä on ollut vaikeaa ottaa rajusti kantaa.
– Minutkin leimattiin Nato-haukaksi ja Ulkopoliittinen instituutti Naton haarakonttoriksi. Poliitikoilta on tullut helposti näpeille, jos yhtään edes näyttää siltä, että tutkija ”politikoi”. Mutta muuten olen avannut skenaarioita ja antanut neuvoa, joskus kiperissäkin paikoissa.
IS kertoi alun perin presidenttiehdokkaiden Ukrainan sotaa edeltävistä Venäjä-lausunnoista viime viikonloppuna.
