Historioitsija kertoo, miksi Krim on Ukrainalle elämän ja kuoleman kysymys.
Maailman medioissa lähti reilu kuukausi sitten kiertämään hämyisä video. Videolla Ukrainan erikoisjoukot nousivat maihin Krimillä ja ripustivat siellä nimettömäksi jääneessä paikassa seinälle sinikeltaisen lipun, Ukrainan lipun.
Oli 24. elokuuta, Ukrainan itsenäisyyspäivä. Uhkarohkea operaatio oli propagandavoitto Ukrainalle.
Venäjä valtasi Ukrainaan kuuluvan Krimin niemimaan lähes kymmenen vuotta sitten vuonna 2014. Siitä alkoi Venäjän pitkä hyökkäys naapurimaahansa. Se hyökkäys, jonka toinen aalto käynnistyi runsas vuosi sitten järkyttäen Eurooppaa ja koko läntistä maailmaa perin pohjin.
Mutta miksi tämä vähän Kainuuta suurempi niemimaa kaukana etelässä on niin tärkeä niin Ukrainalle kuin Venäjälle?
Mikä on tehnyt Krimistä niin erityisen, että Ukrainan mukaan sota ei pääty ennen kuin niemimaa on saatu takaisin? Miksi Venäjä miehitti juuri Krimin ensimmäiseksi? Entä mitä ajattelevat krimiläiset?
Pyysimme vastauksia ukrainalaiselta historioitsijalta, krimiläiseltä itsekin.
”Ukraina ilman Krimiä on kuin keho ilman jalkoja”
Pikkukaupunki lähellä Kiovaa huokuu rauhallisuutta. Irpin koki Venäjän armeijan raakalaismaisuuden keväällä 2022. Nyt sodan arvet ovat melkein piilossa.
Tapaamme 37-vuotiaan miehen puistossa keskellä Irpiniä. Hän on Sergij Gromenko, tunnettu historioitsija ja Krim-tutkija.
Gromenko on kirjoittanut Krimistä lukuisia kirjoja, ja hän kommentoi aihepiirin asioita julkisuudessa ahkerasti.
Irpinissä tuli hänen kotinsa sen jälkeen, kun hän pakeni Krimiltä.
Gromenko teki raskaana olleen vaimonsa kanssa vaikean päätöksen ja jätti kotiseutunsa maaliskuussa 2014.
Miksi Venäjä anasti Krimin Ukrainalta tuolloin?
– Koska se tajusi menettävänsä otteen siitä, Gromenko vastaa.
Hän kehottaa aluksi ymmärtämään Krimin pitkän historian.
Ukraina - ja Krim - olivat osa Venäjän tsaarivaltakuntaa, kunnes Ukraina julistautui itsenäiseksi vuonna 1918 aivan kuten Suomi oli tehnyt vähän aiemmin.
Neuvostoliiton perustaneet bolshevikit kuitenkin valtasivat Ukrainan pian ja liittivät sen osaksi Neuvostoliittoa vuonna 1922.
Monta armeijaa soti Ukrainan alueella muutaman vuoden aikana, ja Krimin niemimaa oli yksi sekavan sodan polttopisteistä silloinkin. Krim päätyi lopulta osaksi Neuvosto-Venäjää.
Tuolta ajalta elää lausahdus, jonka ukrainalaiset tuntevat. ”Ukraina ilman Krimiä on kuin keho ilman jalkoja.”
Niin sanoi vuonna 1918 Ukrainan tuolloinen johtaja Pavlo Skoropadskyi, joka sattumoisin oli Mannerheimin hyvä ystävä.
Tuohon aikaan krimiläisten enemmistön muodostivat Krimin tataarit ja venäläiset. Ukrainalaiset olivat vähemmistössä.
Krimin tataarit ovat turkkilaissukuinen kansa, joka on asuttanut niemimaata 1200-luvulta lähtien.
Neuvostoliitto siirsi Krimin osaksi Neuvosto-Ukrainaa vuonna 1954. Alue oli köyhää, ja liittäminen Ukrainaan ja sen vesihuoltoon oli tärkeää Krimin taloudelle.
Kun Ukrainassa järjestettiin kansanäänestys vuonna 1991 siitä, tulisiko Ukrainan irrottautua Neuvostoliitosta, äänestettiin myös Krimillä irtautumisen puolesta.
Venäjä pelkäsi Krimin ukrainalaistuvan
Krim eli Gromenkon mukaan ”venäläistä autonomiaa” vuodesta 1991 eteenpäin. Gromenko tarkoittaa, että ukrainalaiset ja tataarit olivat tuolloin käytännössä vieraita omassa maassaan. Esimerkiksi kuudestasadasta koulusta vain kuudessa pystyi edes jossain määrin opiskelemaan ukrainaa.
Krim oli siis perin venäjämielinen. Ilmapiiri muuttui kuitenkin nopeasti 2010-luvulla. Ja juuri se on Gromenkon mukaan avaintekijä sille, missä nyt ollaan: Venäjän hyökkäyssodassa.
– Ukrainalaisiksi itsensä mieltävien ihmisten määrä Krimillä oli alkanut kasvaa. Tilanne alkoi olla tasan Ukrainan puolella ja Venäjän puolella olevien välillä. Se oli yksi tärkeimmistä syistä, miksi venäläiset hyökkäsivät Krimille niin voimakkaasti.
Oli syntynyt sukupolvi, joka ei ollut elänyt Neuvostoliitossa päivääkään, ja Venäjä pelkäsi menettävänsä otteensa heistä, ja Krimistä.
Gromenko on vakuuttunut, että kysymys Krimistä osana Venäjää olisi hävinnyt päiväjärjestyksestä reilussa kymmenessä vuodessa, jos Ukraina olisi saanut jatkaa rauhassa itsenäistä olemassaoloaan.
Videolla Gromenko selittää, miksi Krim on niin tärkeä.
Kaikki muuttui vuonna 2014. Miehitettyään Krimin Venäjä teki sen, mitä se on historiansa aikana tehnyt lukemattomia kertoja: aloitti valloittamansa alueen venäläistämisen.
Gromenkon mukaan noin kahden miljoonan asukkaan niemimaalle on muuttanut jopa 700 000 venälälistä vuoden 2014 jälkeen. Se on muuttanut niemimaata merkittävästi.
Mikä muuttaneiden kohtalo olisi, jos Ukraina saisi Krimin palautettua?
– Niiden, jotka muuttivat Krimille vuoden 2014 jälkeen, pitäisi tietenkin lähteä. Ja mitä enemmän Ukraina iskee Krimille, sitä vähemmän heitä sinne jää, Gromenko toteaa ykskantaan.
Lännen reaktio miehitykseen jäi vaisuksi
Venäjä sanoo propagandassaan, että Krim on ”aina ollut venäläinen” ja siksi Venäjällä on oikeus miehitykseen. Gromenkon mukaan kyse on ”tekaistusta historiallisesta totuudesta”.
Hän antaa Venäjän argumentin ontuvuudesta esimerkin: Yhtä perusteltua olisi sanoa, että Krim on osa Turkkia, koska Krimin kaanikunta oli käytännössä osa turkkilaista Osmaanien valtakuntaa yli 300 vuotta. Turkkilaisten valtakausi Krimillä oli selvästi pidempi kuin Venäjän.
Alla olevalla videolla Gromenko antaa toisenkin esimerkin ”historiallisista perusteluista”.
Historialliset tapahtumat ovat tässä toissijaisia, Gromenko sanoo painavasti.
Hän huomauttaa, että Krim on osaa Ukrainaa, koska niin lukee kansainvälisissä sopimuksissa ja Ukrainan perustuslaissa.
– Ja tästä koko maailma on samaa mieltä.
Kun Venäjä anasti Krimin keväällä 2014, moni poliitikko lännessä arvioi, että vaikka valtaaminen oli väärin, Krim ei palaisi osaksi Ukrainaa. Tai jos palaisi, niin vasta kaukana tulevaisuudessa.
Gromenkolla on sanansa sanottavana tuon ajan puheista.
– Läntiset poliitikot suorastaan matkivat lännen politiikkaa 1940-luvulta.
Gromenko viittaa siihen, että länsi ei periaatteessa tunnustanut Neuvostoliiton miehitystä Baltiassa 1940-luvulla, mutta katsoi sitä sormiensa läpi.
Krimin miehitys 2014 sai lännen sentään asettamaan Venäjälle sanktioita. Jälkeenpäin nähtiin, että sanktiot olivat heikkoja. Mikään ei estänyt Venäjää hyökkäämästä Ukrainaan koko voimallaan puolitoista vuotta sitten.
Gromenko muistuttaa, että kansainvälisen lain räikeä rikkominen ei ollut esteenä kaupan jatkamisellekaan Venäjän kanssa Krimin miehityksen jälkeen. Ei edes valtavalle kaasuputkihankkeelle, jota myös jotkut suomalaiset poliitikot innokkaasti edistivät.
Krim on Ukrainalle tärkeämpi kuin Donbas
Krimillä ei ole merkittäviä luonnonvaroja. Alue on yksi köyhimmistä verrattuna Venäjän muihin alueisiin. Turismi on niemimaan pääelinkeino, mutta nyt sekin on romahtanut.
Köyhyydestään huolimatta Krimillä on Ukrainalle valtava taloudellinen merkitys.
Nainen käveli venäläis-nationalistisen seinämaalauksen ohitse Jaltalla Krimillä heinäkuussa.
Ukrainan talous nojaa meriväyliin. Ennen sotaa yli 90 prosenttia prosenttia Ukrainan viljanviennistä ja noin 70 prosenttia kaikesta viennistä kulki Mustanmeren satamien kautta.
Krimiltä käsin Venäjä pyrkii siis estämään Ukrainan pääsyn merelle sekä pääsyn hyödyntämään omia kaasu- ja öljyvarantojaan.
Sota jatkuu niin kauan kuin Sevastopolissa liehuu Venäjän lippu, sanoo Gromenko.
– Lisään vielä, ja antakoot Luhanskin ja Donetskin asukkaat tämän minulle anteeksi: Venäjän lippu Luhanskin ja Donetskin alueilla ei olisi yhtä paha asia Ukrainalle kuin Venäjän lippu Krimillä.
Venäjä ei pysty aiheuttamaan samanlaista uhkaa Ukrainalle idästä kuin etelästä Krimiltä, Gromenko perustelee.
– Juridisesta näkökulmasta alueilla ei ole eroa, mutta sotilaallisesta näkökulmasta kyllä. Krimissä on kyse koko Ukrainan olemassaolosta.
Gromenkon mukaan juuri tätä tarkoitti myös Ukrainaa sata vuotta sitten johtanut Skoropadskyi.
– Skoropadskyi tajusi, että jos Venäjä hallitsee Krimiä, niin se uhkaa Ukrainaa. Olemme saaneet sille nyt vahvistuksen.
Monille krimiläisille on se ja sama, kuka hallitsee
Ukrainan eteneminen Krimille näyttää tällä hetkellä kaukaiselta. Moni asiantuntija tosin arvioi, että niemimaan eristäminen voisi riittää, jotta Venäjä joutuisi neuvottelupöytään Krimin asemasta.
Gromenko on samaa mieltä:
– Jos Ukraina räjäyttää sillat, niin Venäjän armeija ei enää uhkaisi Etelä-Ukrainaa erityisesti.
Viime viikkojen iskut Krimille saattavat ennakoida muuttuvaa tilannetta. Ukraina on mahdollisesti tuhonnut kaksi huippukallista ilmatorjuntajärjestelmää.
Tältä kartalta näet Ukrainan iskut:
Gromenkon mukaan ilmapiiri Krimillä muuttui Ukrainan aloitettua iskut niemimaalle. Osa Venäjän viranomaisista siirtää jo perheitään takaisin Venäjän maaperälle. Myös turismi romahti.
– Venäläiset alkavat ymmärtää, että Krim ei ole enää se sama Putinin luvattu maa, jonka he luulivat saaneensa.
Mutta kuinka krimiläiset suhtautuvat ukrainalaisiin, jos Krim jonain päivänä palaa Ukrainan hallintaan? Venäjä on syytänyt propagandaansa niemimaalla vapaasti jo lähes kymmenen vuotta.
Gromenkon mukaan krimiläisillä on Neuvostoliitossa omaksuttu mentaliteetti. Vanhemmalle väestölle on tärkeää suhtautua lojaalisti hallintoon, piti valtaa kuka hyvänsä.
– Suurelle osalle krimiläisistä on se ja sama, onko Krim osa Ukrainaa vai osa Venäjää. Heitä kiinnostavat vain vakaat olot ja makkara leivän päällä.
Mutta vihamielisesti Ukrainaan suhtautuviakin riittää, Gromenko muistuttaa.
