Kirja: Parisuhteessa ollut Perttu Häkkinen toi hollantilaisen Lindan Suomeen – järkyttyi näkemästään Helsingin Kalliossa

Viisi vuotta sitten menehtynyt Perttu Häkkinen oli naimisissa hollantilaisen Lindan kanssa. Uutuuskirjassa Linda muistelee parin erikoista suhteen alkua ja ensikokemuksia Suomesta.

Toimittaja Perttu Häkkisen menehtyi traagisesti pyöräilyonnettomuudessa 12. elokuuta 2018. Häkkinen oli pyöräilemässä Flow-festivaalien jatkoilta kotiin Helsingin Merihaassa, kun hän kaatui kohtalokkain seurauksin.

Uutuuskirjassa Perttu Häkkinen – Valonkantaja (Salakirjat) muistellaan koskettavasti 39-vuotiaana menehtynyttä toimittajaa ja muusikkoa. Kirjassa ääneen pääsee myös Häkkisen leski Linda Fortmann Häkkinen. Pari asui Helsingissä kahden lapsensa kanssa.

Kirjassa Linda muistelee parin ensikohtaamista. Pari tapasi ensi kertaa, kun Perttu oli Lindan kotikaupungissa Rotterdamissa tekemässä opinnäytetyötä. Linda kiinnitti huomionsa Perttuun ja halusi tarjota juoman.

He tapasivat sattumalta viikon kuluttua uudestaan vallatussa tehtaassa järjestetyssä elokuvaillassa. Linda tunnisti Pertun ja muistutti tarjonneensa tälle aiemmin oluen, Linda kertoo kirjassa.

Keskustelimme, ja hän vaikutti minusta hyvin kiinnostavalta. Hän tosiaan näytti hiukan yksinäiseltä, ja hänellä taisi olla tapana juoda hiukan liikaa [nauraa]. Hän piti keskustelemisesta ja juomisesta.

Hollannissa poskisuudelmat ovat aika tavallisia ihmisiä tavatessa. En ole oikein koskaan välittänyt tästä tavasta, pidän enemmän halauksista. No, silloin kun olimme juuri tavanneet Pertun kanssa, hän suuteli minua suoraan suulle poskien sijaan! [Nauraa.] Hän sanoi, että se oli vahinko. En tiedä, oliko se vahinko vai ei, mutta se oli mukavaa.

Linda kertoo kirjassa kaksikon jatkaneen tutustumista ystävinä. Sitten Pertun oli aika palata Suomeen, ja Linda tajusi pitävänsä suomalaismiehestä enemmänkin.

Bootlegissä tuona jäähyväisbileiltana sanoin hänelle, että ”Perttu, on sääli, että olet lähdössä, koska minun tulee sinua todella ikävä”. Halasin häntä, katsoin häntä ja sanoin, että ”olen aina halunnut suudella sinua” [nauraa]. Olen hyvin suoraviivainen, kuten alankomaalaiset yleensä. Perttu katsoi minua silmät suurina ja suu auki: ”Mitä? Ihan oikeastiko? Haluat suudella minua?”. ”Kyllä”, sanoin, ”mutta nyt minun täytyy mennä.” [Nauraa.]

Perttu halusi vielä tavata ja pyysi Lindan numeron tämän veljeltä. Seuraavana päivänä hän soitti Lindalle ja kutsui itsensä kylään.

Kaksikko viihtyi toistensa seurassa, mutta tilanne oli hankala, sillä he asuivat eri maissa ja Perttu oli vielä parisuhteessa. Toimittajalla oli kuitenkin vahvoja tunteita Lindaa kohtaan. Kerran hän ilmestyi yllättäen Hollantiin Lindan oven taakse rakkauskirje kourassaan.

Kesällä 2007 Linda matkusti Pertun luokse Helsinkiin. Kirjan mukaan Perttu esitteli hänelle Helsingin Kallion ”mielipuolista elämää”. Lindan ensireaktio Suomesta oli valtava hämmennys.

Olin järkyttynyt! [Nauraa.] Kaduilla oli umpihumalaisia ja sammuneita. He vain makasivat siellä, lihavia ihmisiä, täysin tuiterissa, wraaah! [Nauraa.] Perttu sanoi, että ”se on täällä ihan normaalia” [nauraa]. Olin vain, että mitä nämä ihmiset oikein tekevät, he olivat niin humalassa, kuin olisivat olleet koomassa [nauraa]. Olin täysin yllättynyt, vau! Olen tehnyt töitä narkomaanien kanssa, teen sitä vieläkin, joten olen tottunut heihin, mutta tämä oli erilaista, jotain täysin erilaista.

Erikoisen vierailusta teki se, että Perttu asui vielä tyttöystävänsä kanssa samassa asunnossa. Hän lopetti suhteen pian.

Perttu kertoi hänelle, että ”sinun täytyy lähteä viikoksi, tuon tyttöystäväni nyt tänne kylään”.

Samalla reissulla Linda tapasi Pertun vanhemmat, jotka eivät olleet kuulletkaan hänestä. Linda tunnustaa kirjassa, että tapaamiseen sisältyi kiusallisia hetkiä, mutta lopulta kaikki sujui hyvin.

Lindan mukaan suhde syventyi hiljalleen kulttuurieroista huolimatta. Linda kertoo huomanneensa Suomessa Pertusta täysin uuden puolen.

Perttu oli minulle eksoottinen, ja sama piti varmasti paikkansa myös toisinpäin. Tapasin Pertun Alankomaissa ajanjaksona, jolloin hän oli hyvin haavoittuvainen, tai herkkä, avautuessaan itsestään.

Suomessa taas hän oli hurjan kiireinen, aktiivinen, kaikkien ympäröimä. Ero näiden maailmojen välillä oli melkoinen. Suomessa ihmiset halusivat paljon Pertun huomiota, hän oli haluttu ja rakastettu, ja tietyssä mielessä minun piti siis jakaa hänet. Se oli ällistyttävää, kaikki nämä ihmiset ja se kiireinen elämä.

Lopulta rakastunut mies kirjoitti Lindalle paperilapun, jossa hän julisti haluavansa naimisiin.

Olin mennyt töihin, ja Perttu jätti tämän paperin asuntooni. Löysin sen sitten ja olin, että ”mitä ihmettä?”. Hän oli asiasta hyvin varma, ja olin kyllä asiasta itsekin varma, ei siinä mitään. Mutta Perttu oli hyvin varma ja hän tiesi heti haluavansa myös lapsia.

Pariskunta eli kirjan mukaan etäsuhteessa kahdeksan kuukautta, kunnes Perttu muutti Hollantiin Lindan luokse. Vuonna 2010 he puolestaan muuttivat yhdessä Suomeen.

Perttu ja Linda saivat kaksi lasta, Toivon ja Usvan, ja asettuivat aloilleen Helsingin Laajasaloon.

Elokuun 12. päivä vuonna 2018 Lindan elämä romahti. Hän yritti sunnuntaiaamuna soittaa miehelleen, mutta puhelu meni vastaajaan. Paha aavistus valtasi Lindan mielen, ja pian hän sai suru-uutisen.

Se oli epätodellista ja kauheaa. Odottamatonta, ei sellaisen tapahtumista voi kuvitella. Se jätti valtavan hiljaisuuden ja tyhjyyden kotiimme.

Linda kiittelee kirjassa yhteiskunnalta ja yhteisöltä saamaansa tukea, minkä avulla hän pääsi hiljalleen takaisin jaloilleen. Hänen mukaansa perhe lepäsi taloudellisesti Pertun harteilla.

Se ei johtunut siitä, että olisin ollut laiska [nauraa], vaan siitä, että minun oli vaikeaa saada Suomesta töitä. Olen koulutettu ja fiksu, mutta töitä en onnistunut saamaan.

Myös Lindan perhe lensi pian kuoleman jälkeen Suomeen. Lindan äiti kertoo kirjassa pohjattomasta surusta, sanoinkuvaamattomasta tuskasta. Myös Pertun oman äidin suru oli sietämätöntä. Hän oli menettänyt miehensä vain kuukausia aiemmin, Lindan äiti kertoo kirjassa.

Jokainen kävi läpi tunnemyrskyä. Kun saavuin Laajasaloon, näin Pertun takin ja kengät eteisessä. Perttu oli läsnä kaikkialla, minne katsoin; hänen työhuoneessaan, kaikkialla talossa.

Linda muutti Pertun kuoleman jälkeen takaisin Hollantiin, jossa hän asuu lastensa ja uuden miesystävänsä kanssa.

Koko elämäni kääntyi päälaelleen, kun Perttu kuoli. Se oli täysin uusi alku. Yhtäkkiä kaikki riippui omista valinnoistani. Otin tilanteesta vaarin ja tein parhaani.

Tietyllä tavalla hän ja hänen perintönsä petaa tulevaisuutta Usvalle ja Toivolle, pitää meistä sillä tavalla huolta. Vaikka voin joskus olla vihainen ja surullinen siitä, että hän todellakin kuoli, minusta tuntuu myös siltä, että tietyssä mielessä hän edelleen pitää meistä huolta. Se, että tietää asioiden tulevan menemään hyvin, tuo mielenrauhaa. Meillä menee hyvin.

Tuoreeseen kirjaan Perttu Häkkinen – Valonkantaja (Salakirjat) on lesken lisäksi haastateltu perhettä ja läheisiä, jotka muistelevat Häkkisen monipuolista uraa, persoonaa ja elämän eri vaiheita.

Kirjaa varten on kuultu yli sataa henkilöä. Kirjan ovat toimittaneet Boris Brander, Aki Cederberg, Vesa Iitti sekä Jussi K. Niemelä.

Artikkelin otteet kirjasta Perttu Häkkinen – Valonkantaja (Salakirjat). Teos ilmestyy 5.10.