Osa suomenvenäläisistä uskoo, että niin kauan kuin ukrainalaiset elävät painajaisessa, Venäjän ongelmista ja tulevaisuudesta ei voi puhua. Vesikko on täysin eri mieltä.
Suomen venäjänkielisen diasporan aktivismi syntyi keskellä koronaviruspandemiaa tammikuussa 2021. Sysäyksenä oli Aleksei Navalnyin pidätys. Venäläinen oppositiopolitiikko palasi Berliinistä, jossa hänet hoidettiin myrkytyksen jälkeen. Navalnyi pidätettiin Moskovan lentokentällä ja viime toukokuussa hän sai 19 vuoden vankeustuomion.
– Tammikuussa 2021 kaikki marssivat ulos. Se oli iso juttu, koska kaikki seurasivat myrkytystä ja kuntoutusta, muistelee Suomen venäjänkielisten demokraattisen yhteisön puheenjohtaja Irina Vesikko.
Asia kuohutti toukokuuhun asti, mutta vähitellen mielenilmaukset hiipuivat. Suurin osa mielenosoittajista katosi, vain muutama aktiivi jäi.
– Päätimme olla luovuttamatta, löysimme muista maista yhtä aktiivisia ystäviä. Tilanne Venäjällä paheni, ruuvia kiristettiin yhä enemmän. Me seurasimme tätä Suomesta käsin, ja näytti siltä, että voimme vaikuttaa yhä vähemmän. Kehotin ihmisiä tekemään erilaisia projekteja yhdessä, jotta emme masennettuisi.
”Yritimme herättää eurooppalaiset päättäjät”
Ryhmä aktivisteja alkoi kääntää riippumattomien venäläisten tutkivien journalistien juttuja Venäjän poliitikoista ja tapahtumista eurooppalaisille kielille. Videoita julkaistiin Youtubessa. Vesikko koordinoi hanketta Suomessa.
– Päämääränä oli herättää eurooppalaiset päättäjät, jotka ojensivat yhteistyön kättä Kremlille. Kaikkihan jatkui, liiketoiminta jatkui. Tämä oli kauan ennen täysimittaista hyökkäyssotaa Ukrainassa, toteaa Vesikko.
Seuraava suuri hanke oli "Äänestä ulkomailla!". Syksyllä 2021, Venäjän Duuman vaalien aikana, vapaaehtoiset järjestivät tarkkailua ulkomaiden äänestyspaikoilla. Vesikko toimi tarkkailijana ja koordinaattorina.
– Minun piti löytää koordinaattoreita 45 maahan ja valvoa sitten kaiken. Huomasimme heti, että toimintamme häiritsi jotakuta, koska meille yritettiin asettaa erilaisia esteitä. Tämän hankkeen vuoksi monet järjestöt ja aktivistit on nyt julistettu ulkomaisiksi agenteiksi. Nimeni ei vielä löydy listalta, mikä on yllättävää. Tuntuu, että minun pitäisi olla ensimmäisenä siinä, koska tarkkailijan homman lisäksi toimin hankkeen koordinaattorina.
Suomen turvallisuuden puolesta
Vesikko on lähes kolmen vuoden ajan kirjoittanut säännöllisesti vetoomuksia ja järjestänyt mielenilmauksia: lakkautetun ihmisoikeusjärjestö Memorialin, Navalnyin ja muiden poliittisten vankien puolesta sekä Ukrainan tueksi. Joihinkin mielenosoituksiin kokoontuu satoja ihmisiä, toisin vain muutama aktivisti.
– Meidän on aina reagoitava. Ja nyt tärkein asia on sota ja kansanmurha Ukrainassa, perustelee Vesikko.
Vähitellen syntyi Suomen venäjänkielisten demokraattinen yhteisö. Järjestö ajaa Venäjän demokratisointia, kertoo suomalaisille Venäjällä tapahtuvasta sorrosta ja näyttää, että suomenvenäläiset eivät vello toimimattomuudessa.
– Jos pysymme hiljaa, näyttää siltä, että venäläiset eivät välitä. Jos emme me, niin kuka muu menee ulos ja sanoo, että vastustamme sotaa, vainoa ja liikekannallepanoa, että Suomeen on paennut korkeаsti koulutettuja nuoria aikuisia Pietarista ja Moskovasta, jotka eivät halua tappaa ja kuolla. Ja monet ilmaisevat täällä aktiivisesti kantansa, vaikka se on heille vaarallista, koska heidät voidaan milloin tahansa palauttaa Venäjälle.
Vesikon mukaan aktivistit alun perin ajattelivat Suomen turvallisuutta, sillä Ukraina ei ollut ensimmäinen eikä ehkä viimeinen.
– Jos jossain maassa [Venäjällä] ei kunnioiteta ihmisoikeuksia ja jatketaan yhteistyötä tämän maan kanssa, niin ennemmin tai myöhemmin tulee ongelmia, koska ihmisoikeudet ovat kaiken ytimessä. Olen puhunut tästä suoraan Aleksanteri-instituutin konferenssissa, puolustusministeriön, ulkoministeriön ja eduskunnan edustajille.
Keskustelu samanhenkisten kanssa on helppoa, mutta tehotonta
Ukrainan sodan aikana on puhuttu paljon venäläisten syyllisyydestä ja vastuusta katastrofista. Vesikko sanoo, ettei kaikkia venäläisiä voi syyttää. Hän muistuttaa, että 140 miljoonan asukkaan Venäjä ei katoaa mihinkään, mutta maa täytyy muuttaa demokratiaksi, ja tähän kuuluu imperialistisesta ajattelusta eroon pääseminen sekä eri kansojen itsemääräämisoikeus.
– Meidän vikamme on se, että emme ole puhuneet tarpeeksi niiden kanssa, jotka eivät meitä ymmärrä. Olen itsekin puhunut sukulaisteni kanssa vähän, ja he ovat jossain määrin jääneet alttiiksi television propagandalle. Tosin jotkut ystäväni selittivät asioita vanhemmilleen kerta toisensa jälkeen kuin pienille lapsille. Palkinnoksi kärsivällisyydestä he ovat saaneet oppositiomielisiä vanhempia.
Aktivisti korostaa erilaisten ihmisten välisen keskustelun tärkeyttä, sillä samanhenkisten kanssa puhuminen on helppoa, paljon vaikeampaa on puhua niille, jotka pahimmillaan elävät venäläisen propagandan kuplassa.
– Kun olet tekemisissä toisinajattelijoiden kanssa, heille ei tarvitse selittää mitään. Näin on helpompaa ja miellyttävämpää. Mutta monet ihmiset ympärilläsi eivät vieläkään ymmärrä tapahtuneen katastrofin laajuutta ja sitä, että oma maa on syyllinen kaikkeen.
Etusijalla Ukrainan sotilaallinen voitto
Nyt ensisijalla on Ukrainan sotilaallinen voitto, siksi tuemme ukrainalaisten vastarintaa ja liitymme heidän mielenilmauksiinsa, korostaa Vesikko.
– Monet suomenvenäläiset auttoivat Mariupolin asukkaita lähtemään Venäjältä ja Ukrainan miehitetyiltä alueilta. Osallistuimme hankkeisiin, joilla autetaan Venäjälle väkisin vietyjä ukrainalaislapsia, ja olemme mukana humanitaarisissa avustushankkeissa. Ostamme tavaroita ja elektroniikkaa Ukrainan asevoimille, luettelee aktivisti.
Hänen mukaansa tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että länsimaiset yritykset lopettavat pakotteiden kiertämisen ja että länsimaiset poliitikot eivät vihjaile myönnytyksistä ja neuvotteluista Kremlin kanssa.
– Venäjä saa edelleen muun muassa komponentteja ja siruja ohjuksiin, mikä on sinänsä käsittämätöntä.
”Jos haluat pysyä diktaattorin tossun alla, niin tervetuloa Haagiin”
Samalla järjestössä tehdään työtä Venäjän demokratisoimiseksi, koska autoritaarinen hallinto on vaarallinen sekä maan sisällä että koko maailmalle.
– Venäläisten on otettava vastuu maasta ja kaikista maanmiehistä heidän maailmankatsomuksestaan riippumatta. Jonkun on korjattava tämä kaikki. Olen asunut Suomessa 25 vuotta ja tuskin palaan takaisin Venäjälle. Mutta on monia venäläisiä kunnanvaltuutettuja, jotka joutuivat pakenemaan Suomeen. He ovat halukkaita palaamaan takaisin ja ottamaan vastuuta väestöstä.
Vesikko kokosi yhdessä muiden Euroopassa asuvien aktivistien ja oppositiopoliitikoiden kanssa Venäjän demokraattisten voimien julistuksen, ja kesäkuussa hän osallistui Brysselissä Venäjän opposition ja europarlamentaarikkojen tapaamiseen.
– Eurooppalaiset poliitikot sanoivat tarvitsevansa demokraattisen Venäjän. Koska se on ainoa turvallisuuden tae muulle maailmalle, joten he tekevät yhteistyötä meidän, oppositioaktivistien ja poliitikkojen kanssa.
Tämänvuotiseen Münchenin turvallisuuskonferenssiin ei kutsuttu virallista edustajaa Venäjältä, vaan oppositiotoimijoita. Vesikon mielestä tämä kertoo suunnanmuutoksesta.
– On toivoa, että Venäjän eliitti näkee, kenen kanssa vuoropuhelua käydään. Eli jos halutaan pysyä diktaattorin tossun alla ja edelleen pelätä ja tehdä hirvittäviä kansainvälisiä rikoksia ja murhia, niin tervetuloa Haagiin.
Osa suomenvenäläisistä uskoo, että niin kauan kuin ukrainalaiset elävät painajaisessa, Venäjän ongelmista ja tulevaisuudesta ei voi puhua. Vesikko on täysin eri mieltä.
– En missään nimessä kannata joidenkin venäläisten toimintaa, kun he sheimaavat toisia venäläisiä. Heidän mielestään venäläisten pitäisi olla hiljaa. Mutta meillä on oikeus ja velvollisuus puhua ja sanoa, mitä mieltä olemme.
Tämän artikkelin voi lukea myös venäjäksi.
